Exodus 33

Matka jatkuu Siinailta

1Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.' 2Lähetän enkelin edelläsi ja karkotan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, 3että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Sillä minä en vaella kanssasi, koska sinä olet niskurikansa, etten hukuttaisi sinua tiellä."

4Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, he tulivat murheellisiksi, eikä yksikään pukenut korujaan ylleen.

5Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette niskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin keskelläsi, minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt korusi yltäsi tietääkseni, mitä sinulle teen."

6Israelilaiset riisuivat korunsa ja olivat Hoorebin vuoren luota lähtien ilman niitä.

7Mooses otti telttamajan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkin matkan päähän leiristä, ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle. 8Kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettui telttansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennyt majaan. 9Aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle, ja Herra puhutteli Moosesta. 10Kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella. Kaikki kansa nousi, ja he kumartuivat kukin telttansa ovella. 11Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.

12Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät kanssani. Kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös löytänyt armon silmieni edessä.' 13Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon silmiesi edessä. Katso: tämä kansa on sinun kansasi."

14Hän sanoi: "Pitäisikö kasvojeni kulkea kanssasi ja minun viedä sinut lepoon?"

15Hän vastasi hänelle: "Jos kasvosi eivät kulje kanssamme, älä johdata meitä täältä pois. 16Sillä mistä muusta tiedetään, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, ellei siitä, että kuljet kanssamme. Niin me, minä ja kansasi, olemme erikoisia kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat."

17Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen myös teen, sillä sinä olet löytänyt armon silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltä."

18Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä kirkkautesi."

19Hän vastasi: "Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse ja saarnaan Herran nimestä edessäsi. Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." 20Hän sanoi vielä: "Et voi nähdä kasvojani. Sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon." 21Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minua lähellä. Astu tuohon kalliolle. 22Kun kunniani kulkee ohi, asetan sinut kallionrotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23Kun sitten siirrän käteni pois, näet selkäpuoleni, mutta kasvojani ei voi nähdä."